Alle kuukausi jäljellä. Odotankin jo innolla pääsyä takaisin opintojen pariin.

Jotenkin tuntuu ihmeelliseltä, kuinka aika on loppujen lopuksi mennyt nopeasti. Vasta kuukausi pari sitten havahduin siihen, että vuosi on kohta mennyt. Ensimmäinen puoli vuotta tuntui menevän niin hitaasti, mutta siitä huolimatta ei missään vaiheessa tehnyt mieli lopettaa kesken. Olen kokoajan tiedostanut, kuinka suuri hyöty asepalveluksesta oman alan parissa on. Lopettamisesta olisi ollut enemmän huonoa kuin hyvää.

Lonkka on temppuillut taas yli kaksi kuukautta. En kykene juoksemaan, enkä kantamaan painavaa taakkaa, mutta onneksi loppuaika onkin laboratoriopainotteista. Vuoden kohokohta oli ehdottomasti kahden viikon sotaharjoitus Uumajassa. Siellä pääsi tekemään töitä yhdessä ruotsalaisten, brittien, norjalaisten ja tanskalaisten kanssa. Päästiin jopa tekemään töitä ruotsalaisten kenttälaboratoriossa. 

Kun vihdoin ensi kuussa kotiudun, aion lähteä kahdeksi viikoksi Lontooseen ja toivottavasti tapaan siellä RECCEX-harjoituksessa tapaamiani brittejä. Tämä tulee olemaan ensimmäinen ulkomaanmatkani yksin, joten kyllä jännittää. Kutkuttaa ajatus matkustamisesta täysin omilla ehdoilla, ja pärjäämisestä omillaan vieraassa maassa.