Viimeviikolla piti tulla varma tieto siitä, mihin joukkueeseen kukin pääsee. Tiedän olevani kenttälabrassa, mutten vieläkään ole varma olenko C- vai B-labrassa, vai olenko kummassakaan. Jännittää, koska jos en pääse labrajuttuihin niin siinä tapauksessa on koko armeija meikäläisen osalta melko turhaa. Että nyt pidetään peukkuja ja toivotaan, että pääsen sinne mihin olen tässä kokoajan tähdännyt. 

Maastoharjotuksen jälkeen alkoi lonkka taas vaivata ja kävin lääkärissä. Röntgenkuvissa näkyy muutosta oikeen reisiluun yläpäässä. Meinaten sitä, että siellä saattaa pahimmassa tapauksessa olla rasitusmurtuma. Tässä olisi edessä vielä pari rankempaa fyysistä koetusta, joista pitäisi päästä läpi jos mielii tuolla armeijassa jatkaa. Eniten pelottaa 12 kilometrin pikamarssi, joka täytyy marssia kahteen tuntiin, tai muutoin pitää uusia. Toinen on suunnistus, jossa myös joku aikaraja. 

Pitäis tervehtyä nyt hyvin, että vois alkaa reenata ja valmistautua. Tähän mennessä meikäläinen on viety armeijassa jatkuvasti niin äärirajoille, ettei kehitystä tunnu tapahtuvan ollenkaan. Välillä tuntuu, että kehitys on miltei päinvastaiseen suuntaan. Eilen kävin pitkästä aikaa salilla vapaa-ajalla. Ei tuo lonkka mitään kovin hurjaa maastavetoa kestä, mutta sain jonkin verran reenattua. Nyt olis vuorossa palauttava pyöräilylenkki.