Noniin, mistähän sitä sitten alottaisi. Kahden viikon aikana oli kaksi useamman päivän maastoharjoitusta, joista ensimmäisellä en ollut ollenkaan. Poskiontelontulehdus iski, ja maastoon en päässyt ollenkaan. Sain jotain käsikranaatti-, kertasinko- ja käsikranaattikoulutuksia sitten ihan kasarmilla kuivaharjoitteluna. Tupalaiset olivat jo ihan kypsiä muhun siinä vaiheessa kun jäin kasarmille. Palatessaan olivat muhun vielä kypsempiä. Ymmärrän kyllä, ei siellä maastossa varmaan kovin kivaa ollut. Toinen maastoharjoitus oli muutama päivää myöhemmin, ja sinne pääsinkin mukaan yhdeksi yöksi. Marssimista oli luvassa ja paljon.

Päästiin kokeilemaan napalmipalolta suojautumista, sekä kyynelkaasulta suojautumista suojanaamarein ja sadeasuin. Suojanaamari ei meikäläisellä ekalla kerralla ihan tiivis ollutkaan ja hengitin kyynelkaasua. Ei ollu kivaa, ei. Sen jälkeen kirveli nielua, nenää ja ihoa. En vieläkään tiedä onko tämä tän hetkinen nuha oikeasti nuhaa, vai johtuuko kyynelkaasuärsytyksestä. Ainakin iho rohtui ja alkoi kuoriutua parin päivän sisällä.

Itse hyydyin marssilla jo alussa. Taisin ehkä yhteensä 8 kilometriä marssia kun olin jo ihan sippi. Osittain ehkä johtui siitä kyynelkaasun hengittelystä. Mutta muuten lähinnä siitä, etten ole lähtötasolta yhtä voimakas ja kestävä kuin muut. Kolmen kilometrin matkalla jäin varmaan kilometrin muita jälkeen, enkä jaksanut kävellä nopeampaa. Siinä alkoi jo lihakset olla väsyneet niin, että nilkat ja polvet alkoivat muljua ja naksua. Oli helvetin liukasta niin luonnollisesti maastoharjoituksen aikana olin jo tuossa vaiheessa kaatunut toistakymmentä kertaa. Seuraavan marssin kuljinkin jo eemelin kyydissä kun en oikeasti enää uskonut pystyväni marssimaan enempää. Ja taas tunsin, kuinka tupakaverit varmaan inhoovat mua. Porukka marssi varmaan 1,5 tuntia kokonaan ilman taukoja, ja vielä todella kovaa vauhtiakin. En olisi kuuna päivänä pysynyt niiden matkassa. Siellä kyllä miestä jo putoilikin kyydistä, ainakin yksi haettiin ambulanssillakin. Noin pitkällä marssilla olisi pitänyt olla vähintään yksi taukokin, vaan ei ollut, koska oli niin kiire.

Luvassa oli valoshow, jossa räjäytettiin telamiina, ammuttiin valojuovia ja muuta kivaa. Ihan komee show. Siinä kaikki istuskeltiin maassa tunnin ajan, ja tottakai sain siinä sitten virtsatietulehduksenkin vielä. Mut evakuoitiin takaisin kasarmille, koska nilkat ja polvet, nielussa jotain vikaa ja virtsatietulehdus. Seuraavana aamuna sitten suoraan terveysasemalle. En nyt ollut sentään ainoa, joka joutui harjoituksesta pois, mutta noloa se oli silti. Tupakaveri mulle sen sanoikin jo suoraan: "Jos joku asia vähänkin on susta epämukavaa niin sä luistat siitä keinolla millä hyvänsä. Jos sulla on noin paska asenne niin sä et tuu selviimään täällä." En viitsinyt lähteä väittämään vastaan, vaikka asia ei ihan noin olekaan. Mutta totta se on, etten välttämättä tule selviämään tuolla. Asenteen korjaamiseen tuun varmaan tarvitsemaan avuksi kukkatippoja, mut suurin ongelma on oman pään sisällä. Tuntuu vaan oikeasti siltä, etten kuulu tohon porukkaan. Haluaisin vaan vetäytyä omiin oloihini, ja lakata murehtimasti siitä, mitä mieltä ne musta on. 

Sairastelun vuoksi jouduin 12 muun alokkaan kanssa jäämään vielä perjantaina kasarmille. Lauantaille oli sovittu rästipäivä, jolloin kaikki maastoharjoituksista paitsijääneet saisivat paikkausta koulutuksiin. Eli lomille päästiin lopulta vasta lauantaina. Varuskunnasta hoidettiin kyyti Huittisiin ja sieltä pääsi bussilla Tampereelle. Oli aivan ihmesekoilua koko kyytien järjestäminen, mutta onnistuihan se lopulta. Tänään olisi sitten taas meno takaisin. Ensiviikolla on vala, ja sitten luvassa pitkä viikonloppu. Huhhuh. Tekee ihan hulluna mieli mennä syömään Ruby&fellasiin. Oon jo muutama päivää kuolannut niitä safkoja. 

Tabletti oli kyllä aivan surkea kapine tuolla, vaikka siinä netti olikin. Kun ei sillä voi katsoa leffoja, eikä sillä voi sitä, eikä sillä voi tätä. Otan siis mukaan tuon mun läppärin ja varapuhelimen, joka toimii nettitikkuna. Näppärää.

Ja illalla ajattelin käydä siellä Rubyssä syömässä ennen ku bussi lähtee. Ja sitä ennen voisin kyllä vähän siivota täällä kämpillä :D