Tosiaan, en ole voinut kirjoittaa blogia kahteen viikkoon, koska mulla ei ole tietokonetta mukana armeijassa. Tabletilla tai puhelimella en viitsi edes vaivautua. Ensimmäisellä viikolla haettiin ihan järkky määrä tavaraa. Niiden kunnolliseen kaappiasetteluun meni toinenkin viikko. Ihan mieletöntä, miten paljon kamaa saa mahtumaan niinkin pieneen tilaan. Lisäksi tupa on 12 hengelle, mutta meitä naisia on siellä vain 8. Siitä johtuen meillä on yhteisen tupakaapin lisäksi vielä 4 tyhjää kaappia. Jaettiin siitä sitten omille kamoille tilaa yksi kaappi per kaksi henkilöä. Niihin saadaan urheiluvaateet, kehonhuoltokamat, mahdolliset eväät ja palautusjuomat yms.

Ensimmäisten kahden viikon aikana onnistuin saamaan mahani tosi kipeäksi. Armeijassa syödään tosi paljon leipää. Aamupalalla on puuroa, ja iltapalalla ei välttämättä ole mitään muuta kun leipää ja hedelmä. Massuni on melko herkkä viljoille, vaikken keliaakikko olekaan. Kuitenkin kun vaihtoehtoina on "syöt tätä, tai et mitään" niin sitä tulee syötyä juurikin sitä. Olis hyvä olla jotain hyvin säilyvää evästä kaapissa niitä päiviä varten kun ei saa syötyä tarpeeksi hyvin. Lisäksi ulkona olemisesta johtuen tupalaiselle iski pikkuflunssa, eikä malttanut kuitenkaan mennä terveydenhoitajalle. Siitä johtuen koko tupaväki on nyt flunssassa. Mukaanlukien minä, jolta mikään pikkuflunssa ei lähde ilman antibiootteja. Siinä pikkuköhässä tuli oltua 5 tuntia ulkoilmassa ampumaradallakin. Eipä onneksi pahentunut, vaikka varpaat palelikin.

Vaikka meillä on tuvassa ihan jees yhteishenki, ja tullaan yleensä toimeen niin välillä silti jossain hiertää. Joillain on tapana ihan totaalisesti ignoorata asioita ja kysymyksiä, mitä heille esitetään. Eikä takuulla ole kuulemisesta kiinni, koska kuitenkin katsotaan kohti sen hetken kun heille puhuu, mutta sitten vaan jatketaan omia juttuja. Tuntuu välillä siltä, että olen niin yhdentekevä, ettei tyhmät kysymykseni ole vastaamisen arvoisia. Jos teen jonkin virheen, sanon tai teen jotain väärin, silloin kyllä takuuvarmasti huomataan ja kommentoidaan, vaikka juuri hetki sitten kysyin asiasta, ilman vastausta. 

Pääsin ensimmäisille lomille perjantaina. Lomakyydillä pääsin Linja-autoasemalle puoli kuuden aikoihin, ja siitä suorilta Sotilaskodin munkkipussin kanssa porukoille kahvittelemaan. Takaisin lähden tänään iltasella. Meille oli läpivientiaikatauluun merkitty lauantai ja sunnuntai viikonloppuvapaata ja vielä maanantai henkilökohtaista lomaa. HL loman tarkoitus oli antaa alokkaille yksi arkipäivä aikaa vielä hoitaa omia asioitaan. Itse olin omani jo kyllä hoitanut, mutta käytin sen silti hyväksen ja kävin urheiluhierojalla tänään aamulla. Lauantaina käytiin äidin kanssa kaupoilla. Etsinnässä oli rannekello, vedenkeitin, pyykkipussi ja evästä kaappiin. Pieni vedenkeitin olisi siinä mielessä kätevä, että tuvassa voisi vapaa-ajalla keittää vettä teehen, mehuun, flunssalääkkeeseen, pikakahviin, nuudeleihin tms. Kello on periaatteessa välttämätön, että pysyy edes jotenkin aikataulussa, kerta puhelinta ei voi käyttää. Kaupasta löytyi lisäksi riisisuklaata, pika-riisinuudeleita ja suklaasoijamaitoa viljattomaksi+laktoosittomaksi evääksi. Varsikenkiin löytyi geelipohjalliset, mahtaakohan olla niin hyvät kun miltä vaikuttivat. 

Pakkasin lisäksi mukaan oman kokouikkarin, ettei tarvi ainakaan vapaa-ajalla käyttää sitä armeijan kamalaa L-kokoista (vai oliko peräti XL..?) sinistä uimapukua. Uiminen on ihan mukavaa ja hyvää liikuntaa kunhan ei tarvi pelätä, että vilahtaa. Varustelekasta tilasin vihreitä saapassukkia, kerta armeijalla ei juurikaan ole sukkia näin pieniin jalkoihin. Muiden vaatteiden kanssa on käynyt parempi tuuri, kun ovat löytäneet mulle pienimpiä kokoja. Nyt saa nähdä, saanko kaiken tän kaman mahtumaan tuohon puolustusvoimien reppuun.